Seuraa sähköpostitse

10.12.2017

Ei minua enää
palele
sydämesi lämmin
on tämä
maisema
rakkauteni talvessa on
vain
sydänasteita







Sormeni taivutin


tule tuuli, tule


pese päiväni uneksi


herätä ajattomien siipien vainu
jotta luokseni löytäisivät
puhaltaisivat sivuni yli


vesittäisivät
tyhjäksi sen kirjoituksen


sen kirjoituksen


en minä
varjoja seuraa,
polkuni valitsin,


ja vielä sen punaisella matolla
koristan


jos autat,


tuuleni



Älä sinä menneitä vuosia sure


Menetettyjä sanot


Älä sure


Olisi tuonelan noppa
voinut huonomminkin pyöriä


Prostioitulapsisotilasvenepakolainenhurrikaan
inkohtaamajalatonjumalatonsokeamurhaaja



Älä sure


juuri nyt joku
autokolarissasaattohoidossaperheensämenettää portailtatippuujakuolee



Sinä


mukavassa kodissasi, lämmintä ruokaa syöden, ystäväsi soittaa, kirja puolessa välissä


Illalla tulee napakymppi



Elämänlanka niin ohut


Välillä säkenöi, mutta niin kauan
Kun se ei katkea


Älä sure

Minä en itkenyt
en


se jumittui takaraivooni
tai kurkun seutuun


hyiseksi palloksi


jonka nieleminen oli mahdotonta.


mutta
en itkenyt


ja
tunsin kuinka pato sai päälleen padon,


ja vapautta janonneet kyyneleet
pakkautuivat jälleen pienemmiksi kyyneleiksi


aavistellen ehkä taas pienenemistään


enkä itkenyt


vaikka ohimoita kihelmöi ja hiusrajaa,
ja jostain syystä ristin jalkani
niin kuin sillä olisi ollut merkitystä.



Tiesin



että sitten kun olisi sen aika


minun patoni mahtuisivat vain
metsän tuuleen


kuusen alaoksien suojaan
männyn
varjoiselle puolelle






Niityn värit olivat vaalenneet


taivas noussut
avaruuden taa


leppäkertun henkäys
hiljaisuudessa


--


puun takaa kurkisti

Vastaus


ujona uteliaana
taivutteli sormiaan
otti askeleen,


ja pakeni
takaisin piiloonsa.


--


Vaalean tammen juurella
kyyhötti Kysymys


kädet pään päällä


Suuret silmät kiinni
kuunteli.


--


"Se olen minä"


kuiskasi Vastaus
hiipinyt hiljaa tammen taa


Kysymys nosti päänsä,


"Sinäkö se olet?"

22.10.2017

talvi





Talvi
ei poistu koskaan

ei hiljene

pakenee routana
kallioiden uumeniin

siellä hiljaa humisee

ja jaksaa, jaksaa
odottaa

aina odottaa

uusinta loistoaan

Tähtisumua

Kuu keinutteli


keiju kalpeaa


keinusta
nukkui


vanaan valkeaan valui
usvaan hukkui


Väisti veneen
tuonelan tumman


sirppiin sattui
seassa
kumman


äiti kuun
kaipuun kuuli

kutsuun vaipui
valon varteen
lämpöön taipui


kotiinsa kuuhun
kiipesi
säteen särkymättä
kiirehti


kultaiseen keinuun


vaan täysi oli kuu
ei keinua


kuun kehrässä nukkuu
tähtisumun halaukseen
hukkuu





Voima

Silloin
kun seinät
huojuvat
tummina pilvinä,

ja maa vavahtelee
pelotellen -


kun jalkojen raskaus
saa pysähtymään
melkein pyörtymään,

ja mietit
mitä seuraavaksi.
mitävittuseuraavaksi.

Huokaise.


Ja silloin
muista ne rakkauden hetket


ihanat


suloiset
jokaisen olet ansainnut,


ja ansaitset
juuri nyt.
Ja aina.
aina.

Muista ne suot ja rämeet,


pirun pirskottamat
pimeät suojatiet
ja lammet,


joista olet pystypäin noussut,
katse tiiviisti määränpäässä,


hampaita kirskutellen
ihanhuviksesivain,
pelleillen,

Ja
Ihan yksin.



Sillä Sinussa on se Voima
Yksin suoniesi veressä
viimeiseen hengen vetoon
takova voima,


siementen idussa voimaantuva
alkuräjähdys,


joka auringon säteissä lämpönä kytee
tuleksi.


Voima,
joka
tiukasti puristuneen
nyrkin pimeydessä itkee
kuin vastasyntyneen lapsen huuto


kaikuva
kaiken voittaja!



Sinussa on se Valo
ja Voima,

anna sen loistaa,
valaa ihosi hereille,

puhdistaa
nipisteleväksi


uudeksi
kuin kylmän uinnin jälkeen -



ja
Anna sen Voiman olla Ystäväsi,


 sillä sinä olet sen tehnyt,
ruokkinut, hoivannut,

ja sinuksi
Kasvattanut.



Ystäväni.
Sinun voimaasi ei nujerreta,


sillä Surusta
olet tulessa takonut
sydämeesi voiman


tähtisumun kyynelistä
taikonut

voittamattomat rystyset


ja
Sitä viisauden voimaa
ei Mikään,


ei mikään

voi lannistaa.

sanan syöjä

Jonnekin
sanat katosivat

Joskus

väläyttelevät hampaitaan
auki jääneen
akkunan tuulisissa
verhoissa


utuisten pilviharsojen
haamuissa
kuin koiran silmät

anovat
vapautusta



Ja pirullisina taas piiloutuvat
pimeisiin muurahaispesiin
kietoutuvat kuusien
juurille
katajien hampaisiin
kitkeriksi kiviksi



Kuin katiskassa
ympärilläni


Ivailevat


Ota kiinni jos saat



Runoni


sanansa
söivät.

Hyvä hetki

Antaa Hetken olla. Antaa auringon säteen hetkenä levätä ikkunan lauteilla ja lasketella keltana vanhan lasin mutkissa Antaa Hetke...